Harjun korkein kohta on 25 metriä järven pinnan yläpuolella, ja paikkaa kutsutaan Runebergin kummuksi. Kansallisrunoilijan kunniaksi on paikalle pystytetty 3,5 m korkea kivipaasi, jonka kyljessä on Heinäkuun viides päivä -runon säe:

”Rannalta tältä palasen
maat ihanaista isien
sä näet
nuorukainen”.

Kivi pystytettiin vuonna 1939 tiepiirin ja Metsätieteellisen koelaitoksen yhteisvoimin, lähes kuusikymmentä vuotta idean synnyn jälkeen. Runebergin tiedetään varmuudella vierailleen harjualueella kahdesti kesäkuussa 1838, mutta todennäköisesti edellä mainittua runoa hän ei kirjoittanut paikan päällä.

”Takaharju on Punkaharjun poika, yhdistetty emäänsä kahdella kannaksella, joiden välissä on pieni Valkeejärvi. Hoikat sorjat petäjät täyttävät Takaharjun kummut ja notkelmat….Takaharju, joka vuosi sitten oli kuolonhiljainen erämaasoppi, joka ainakaan talvella ei nähnyt juuri muita olentoja kuin eksyneen jäniksen tai väijyvän ketun, on nyt erityinen pieni yhteiskunta omine lakeineen, tapoineen ja harrastuksineen, se on keuhkotautisten onnela, mutta tuberkelin turmion paikka.” Näin kirjoitti Aamulehti Takaharjun parantolasta, joka oli aloittanut toimintansa 1903.

Parantolan perustamisen takana oli suomalainen lääkäriseura Duodecim ja rakennuksen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne). Rakennus edustaa Jugend-tyyliä ja oli valmistuttuaan Suomen pisin rakennus (135 m). Rakennuksen julkisivu on rannan suuntainen ja optimaalinen auringonvaloon nähden. Samasta pihapiiristä löytyy myös alun perin ylilääkärin asunnoksi valmistunut 2-kerroksinen huvila, joka on myöhemmin nimetty Urholaksi sekä hirsinen hoitajien asuntolarakennus, joka nykyään kantaa nimeä Inkeritalo, talossa viimeisimmäksi asuneiden inkeriläisten heimoveteraanien mukaan.

Punkaharjulla sijaitseva Valtionhotelli (nykyisin Hotelli Punkaharju) on alueen vanhinta rakennuskerrostumaa ja se liittyy 1840 perustetun kruununpuiston historiaan. Korkealla harjulla sijaitsevan hotellin puinen päärakennus on rakennettu alkuaan 1845 intendentti E.B. Lohrmannin suunnitelman mukaan kruununpuiston metsänvartijoiden asunnoksi ja matkailijoiden majoitustilaksi.

Erillinen, ns. Keisarinnan huvila on vuodelta 1898. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi pihapiirin 1896 valmistunut asuin- ja talousrakennus sekä viinikellari, hirsinen rantasauna ja laivalaiturin tuntumassa oleva rantapaviljonki.

Valtionhotellin päärakennus on rakennettu neljässä eri osassa, joita yhdistävät erimuotoiset kuistit ja parvekkeet. Kaksikerroksisen hirsirakennuksen vaakalaudoitusta jäsentävät koristeleikatut ikkunanpielet sekä räystäs- ja kerroslistat.

Savonlinna-Elisenvaara -radalle (1908) valmistunut Punkaharjun asema on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen kansallisromanttinen rautatierakennus. Rautatieaseman historia nivoutuu kaikin tavoin Punkaharjun historiaan kruununpuistona ja matkailukohteena.

Asemarakennuksen on suunnitellut Bruno Ferdinand Granholm. Asema Puistossa on asemarakennus, tavaramakasiini, huvimaja, asemapäällikön kaksi talousrakennusta ja kellari. Vuonna 2019 Asemalle rakennettiin Lotta Kioski, vanhan valokuvan ja aikalaistiedon mukaan. Kioski on kesäkäytössä. Aseman puistossa on myös tsasouna joka on pyhitetty Herman Alaskalaiselle. Asema-alueella on poikkeuksellisen komea puusto, mm. pitkä lehmuskuja asemarakennuksen eteläpuolella.

Asemarakennus on yksityinen galleria ja toimii Hannu Huitin ja Mikko Ranta-Huitin kesäkotina. Asemalla on koko kesän näyttely avoinna joka päivä klo 10 – 17.

Majoitustilojen puute Punkaharjulla 1890-luvulla johti Keisarinnan Huvilana tunnetun erillisrakennuksen rakentamiseen. Alun perin tämä arkkitehti Sebastian Gripenbergin suunnittelema rakennus oli nimeltään Villa Punkasyrjä. Tiettävästi keisarinna ei ole yöpynyt huvilassa, joten nykyisen nimen alkuperä on hämärän peitossa. Mahdollisesti rakentajat pitivät sitä niin hienona, että keisarinnakin olisi voinut siellä majoittua.

Toisen teorian mukaan Nikolai II puolisonsa Aleksandra Feodorovnan kanssa olivat suunnitelleet matkaa Punkaharjulle, jolloin keisarinna olisi majoitettu huvilaan.

Valmistumisvuotenaan 1914 hotelli Finlandia edusti Suomessa moderneimpia majoituspaikkoja. Rakennuksen suunnittelivat Walter ja Ivar Thomén ja siinä näkyy vaikutteita kansallisromantiikasta ja jugend-tyylistä, sekä lisämausteena barokin ja renessanssin aiheita. Vain puolitoista viikkoa hotellin avajaisten jälkeen syttyi I maailmansota ja hotelli tyhjeni lähes kokonaan. Hotellitoiminta jatkui kuitenkin aina vuoteen 1935 saakka, jolloin Finlandia pakkohuutokaupattiin ja se siirtyi valtion omistukseen.

Talvisodan aikana se toimi sotasairaalana ja myöhemmin sotilaiden kuntoutuskeskuksena. Sotien jälkeen hotellitoiminta jatkui vaihtelevalla menestyksellä ja lopulta hotelli Finlandia päätyi siihen kuuluvine talousrakennuksineen jälleen valtiolle vuonna 1981.

Nykyisin Finlandian omistaa Kruunupuisto ja se toimii vanhusten hoivakotina.

Suomen matkailuliitto rakennutti 1930-luvulla Pususillan lyhentämään yhteyksiä hotelli Finlandiasta harjualueelle ja Valtionhotelliin. Nimensä silta lienee saanut romanttisista hellyydenosoituksista, joihin kaunis luonnonympäristö on siltaa käyttäneet innoittaneet.

Silta uusittiin vuonna 1983, jolloin se juhlallisesti vihittiin käyttöön – pusujen kera tietenkin.

Punkaharju sijaitsee vanhalla rajaseudulla ja on kuulunut vuoroin Ruotsille ja Venäjälle. Neuvostoliittoa vastaan käydyn talvisodan jälkeen Suomessa ryhdyttiin varautumaan mahdolliseen tulevaan hyökkäykseen, joten aivan rajan tuntumaan päätettiin rakentaa yli 1000 km pitkä puolustuslinja, jonka nimeksi tuli Suomen Salpa. Kansan suussa tämän Suomenlahdelta Sallaan asti ulottuvan puolustuslinjan nimeksi tuli Salpalinja.

Vuosien 1940 – 1944 välisenä aikana rakennettiin mm. 800 majoituskorsua, 1250 konekivääripesäkettä, 130 km kaivantoesteitä, yli 350 km taistelu- ja yhteyshautoja ja 225 km panssarikiviesteitä. Punkaharjun luonnonsuojelualueella Salpalinjan rakennelmia oli Kuikonniemessä ja Mustassaniemessä. Valtaosa rakenteista täytettiin ja siivottiin pois sodan jälkeen.

Kuikonniemen kävelyreitti

Punkaharjun tutkimuspuistoon on perustettu puulajikokeita noin 150 hehtaarin alueelle yli 50 puulajilla, joista pääosa on havupuita. Puulajipuistoa on uudistettu ja kehitetty voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Tavoitteena on ollut koota puistoon kaikki havupuulajit, joiden voidaan odottaa menestyvän Punkaharjun olosuhteissa, sekä kaikki kotimaiset lehtipuulajit.