Hyppää sisältöön

Luonto- ja historiakohteet


Harjualue

Punkaharju on luonnonkauniiden maisemien ansiosta ollut kansainvälisesti tunnettu matkailukohde jo yli kahdensadan vuoden ajan. Se onkin yksi Suomen kansallismaisemista ja jylhien mäntyjen välistä aukeavat kauniit järvinäkymät ovat edelleen kohteen suurin vetonaula.

Alueen maisemista on helppo nauttia merkityillä reiteillä tai harjulla risteilevillä poluilla. Jyhkeiden mäntyjen välistä pilkottavat Puru- ja Pihlajavesi välkehtivät kesäpäivinä kirkkaana, eikä ole vaikea ymmärtää miksi Punkaharju houkuttelee ihmisiä vuosi toisensa jälkeen.

 


Punkaharjun puulajipuisto

Punkaharjun tutkimuspuistoon on perustettu puulajikokeita noin 150 hehtaarin alueelle yli 50 puulajilla, joista pääosa on havupuita. Puulajipuistoa on uudistettu ja kehitetty voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Tavoitteena on ollut koota puistoon kaikki havupuulajit, joiden voidaan odottaa menestyvän Punkaharjun olosuhteissa, sekä kaikki kotimaiset lehtipuulajit. 

Tällä hetkellä puulajipuistossa on kaikkiaan 134 eri lajia ja erikoismuotoa. Puistossa on esitetauluin kerrottu eri puusuvuista ja -lajeista sekä kotimaisten puulajien erikoismuodoista.
 

Salpalinja

Punkaharju sijaitsee vanhalla rajaseudulla ja on kuulunut vuoroin Ruotsille ja Venäjälle. Suomen itsenäistyttyä varauduttiin Neuvosto-Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen ja Itä-Suomeen, aivan rajan tuntumaan, rakennettiin yli 1000 km pitkä Suomen Salpa. Kansan suussa tämän Suomenlahdelta Sallaan asti ulottuvan puolustuslinjan nimeksi tuli Salpalinja.

Vuosien 1940 - 1944 välisenä aikana rakennettiin mm. 800 majoituskorsua, 1250 konekivääripesäkettä, 130 km kaivantoesteitä, yli 350 km taistelu- ja yhteyshautoja ja 225 km panssarikiviesteitä. Punkaharjun luonnonsuojelualueella Salpalinjan rakennelmia oli Kuikonniemessä ja Mustaniemessä. Valtaosa rakenteista täytettiin ja siivottiin pois sodan jälkeen. Kuikonniemessä sijainneet juoksuhauta ja korsu entisöitiin vuosina 2001 - 2003, ja ne ovat avoinna yleisölle. Korsun avaimen saa Harjutien kioskilta.

 


Pususilta

Suomen matkailuliitto rakennutti 1930-luvulla Pususillan lyhentämään yhteyksiä hotelli Finlandiasta harjualueelle ja Valtionhotelliin. Nimensä silta lienee saanut romanttisista hellyydenosoituksista, joihin kaunis luonnonympäristö on siltaa käyttäneet innoittaneet.

Silta uusittiin vuonna 1983, jolloin se juhlallisesti vihittiin käyttöön – pusujen kera tietenkin.

 


Finlandia

Valmistumisvuotenaan 1914 hotelli Finlandia edusti Suomessa moderneimpia majoituspaikkoja. Rakennuksen suunnittelivat Walter ja Ivar Thomén ja siinä näkyy vaikutteita kansallisromantiikasta ja jugend-tyylistä, sekä lisämausteena barokin ja renessanssin aiheita. Vain puolitoista viikkoa hotellin avajaisten jälkeen syttyi I maailmansota ja hotelli tyhjeni lähes kokonaan. Hotellitoiminta jatkui kuitenkin aina vuoteen 1935 saakka, jolloin Finlandia pakkohuutokaupattiin ja se siirtyi valtion omistukseen. 
 
Talvisodan aikana se toimi sotasairaalana ja myöhemmin sotilaiden kuntoutuskeskuksena. Sotien jälkeen hotellitoiminta jatkui vaihtelevalla menestyksellä ja lopulta hotelli Finlandia päätyi siihen kuuluvine talousrakennuksineen jälleen valtiolle vuonna 1981.
 
Nykyisin Finlandian omistaa Kruunupuisto ja se toimii vanhusten hoivakotina.
 

Keisarinnan huvila

Majoitustilojen puute Punkaharjulla 1890-luvulla johti Keisarinnan Huvilana tunnetun erillisrakennuksen rakentamiseen. Alun perin tämä arkkitehti Sebastian Gripenbergin suunnittelema rakennus oli nimeltään Villa Punkasyrjä. Tiettävästi keisarinna ei ole yöpynyt huvilassa, joten nykyisen nimen alkuperä on hämärän peitossa. Mahdollisesti rakentajat pitivät sitä niin hienona, että keisarinnakin olisi voinut siellä majoittua.

Toisen teorian mukaan Nikolai II puolisonsa Aleksandra Feodorovnan kanssa olivat suunnitelleet matkaa Punkaharjulle, jolloin keisarinna olisi majoitettu huvilaan. 

 


Vanha asema

Savonlinna-Elisenvaara -radalle (1908) valmistunut Punkaharjun asema on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen kansallisromanttinen rautatierakennus. Rautatieaseman historia nivoutuu kaikin tavoin Punkaharjun historiaan kruununpuistona ja matkailukohteena.
 
Asemarakennuksen on suunnitellut Bruno Ferdinand Granholm. Asema-alueella on kaiken kaikkiaan 12 rakennusta, joista 6 kuuluu Metsähallitukselle: asemarakennus, tavaramakasiini, huvimaja, asemapäällikön kaksi talousrakennusta ja kellari. Asema-alueella on poikkeuksellisen komea puusto, mm. pitkä lehmuskuja asemarakennuksen eteläpuolella.
 
Asemarakennus on toiminut 1990-luvun loppupuolelta alkaen näyttely- ja opastuskeskuksena. 
 

Valtionhotelli

Punkaharjulla sijaitseva Valtionhotelli (nykyisin Hotelli Punkaharju) on alueen vanhinta rakennuskerrostumaa ja se liittyy 1840 perustetun kruununpuiston historiaan. Korkealla harjulla sijaitsevan hotellin puinen päärakennus on rakennettu alkuaan 1845 intendentti E.B. Lohrmannin suunnitelman mukaan kruununpuiston metsänvartijoiden asunnoksi ja matkailijoiden majoitustilaksi. 
 
Erillinen, ns. Keisarinnan huvila on vuodelta 1898. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi pihapiirin 1896 valmistunut asuin- ja talousrakennus sekä viinikellari, hirsinen rantasauna ja laivalaiturin tuntumassa oleva rantapaviljonki.
 
Valtionhotellin päärakennus on rakennettu neljässä eri osassa, joita yhdistävät erimuotoiset kuistit ja parvekkeet. Kaksikerroksisen hirsirakennuksen vaakalaudoitusta jäsentävät koristeleikatut ikkunanpielet sekä räystäs- ja kerroslistat.
 
 

Takaharjun parantola (nyk. Kruunupuisto)

”Takaharju on Punkaharjun poika, yhdistetty emäänsä kahdella kannaksella, joiden välissä on pieni Valkeejärvi. Hoikat sorjat petäjät täyttävät Takaharjun kummut ja notkelmat….Takaharju, joka vuosi sitten oli kuolonhiljainen erämaasoppi, joka ainakaan talvella ei nähnyt juuri muita olentoja kuin eksyneen jäniksen tai väijyvän ketun, on nyt erityinen pieni yhteiskunta omine lakeineen, tapoineen ja harrastuksineen, se on keuhkotautisten onnela, mutta tuberkelin turmion paikka.” Näin kirjoitti Aamulehti  Takaharjun parantolasta, joka oli aloittanut toimintansa 1903.

Parantolan perustamisen takana oli suomalainen lääkäriseura Duodecim ja rakennuksen suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne). Rakennus edustaa Jugend-tyyliä ja oli valmistuttuaan Suomen pisin rakennus (135 m). Rakennuksen julkisivu on rannan suuntainen ja optimaalinen auringonvaloon nähden. Samasta pihapiiristä löytyy myös alun perin ylilääkärin asunnoksi valmistunut 2-kerroksinen huvila, joka on myöhemmin nimetty Urholaksi sekä hirsinen hoitajien asuntolarakennus, joka nykyään kantaa nimeä Inkeritalo, talossa viimeisimmäksi asuneiden inkeriläisten heimoveteraanien mukaan.


Runebergin kumpu

Harjun korkein kohta on 25 metriä järven pinnan yläpuolella, ja paikkaa kutsutaan Runebergin kummuksi. Kansallisrunoilijan kunniaksi on paikalle pystytetty 3,5 m korkea kivipaasi, jonka kyljessä on Heinäkuun viides päivä -runon säe:
 
”Rannalta tältä palasen 
maat ihanaista isien 
sä näet 
nuorukainen”. 
 
Kivi pystytettiin vuonna 1939 tiepiirin ja Metsätieteellisen koelaitoksen yhteisvoimin, lähes kuusikymmentä vuotta idean synnyn jälkeen. Runebergin tiedetään varmuudella vierailleen harjualueella kahdesti kesäkuussa 1838, mutta todennäköisesti edellä mainittua runoa hän ei kirjoittanut paikan päällä.
 
 

Portinvartijan talo

Harjun ja Takaharjun väliselle kapealle kannakselle rakennettiin keuhkotautiparantolan valmistuttua 1903 portti, jonka läheisyyteen rakennettiin portinvartijalle talo. Portinvartijan tehtävänä oli valvoa, etteivät parantolan potilaat menneet harjualueelle eivätkä matkailijat tulleet parantola-alueelle.

Puisen puolitoistakerroksisen rakennuksen on suunnitellut parantolankin suunnitellut arkkitehti Onni Törnqvist. Tie portinvartijan talolta parantolalle kulki eri reittiä kuin nykyinen tie.

Portinvartijan talon on nykyisin yksityiskäytössä eikä näin ollen ole avoinna yleisölle.

 

 


Ratavartijan talo

Entinen ratavahdin vahtitupa, jonka pihapiiriin kuuluu vahtituvan lisäksi navetta, sauna ja kellari. Tuunaansalmen yli rakennettiin kääntösilta 1908. Se varustettiin maantiekannella 1940. Koko vanha silta korvattiin kiinteällä uudella sillalla 1970-luvulla ja 1976 sen rinnalle rakennettiin maantiesilta. Rakennuksen ulkoasu ja sisätilat ovat säilyttäneet hyvin antikvarisen arvonsa.
 
Vahtitupa talousrakennuksineen sijaitsee Tuunaansalmen sillan kupeessa Savonlinnaan vievän tien varrella Punkaharjun luonnonsuojelualueella. Maantien ja rautatien toisella puolen on lossivahdin entinen asunto. Entisten lossituvan ja ratavahdin pihapiirit rakennuksineen ovat kokonaisuus, joka on hyvä esimerkki liikenteen varhaisvaiheen työvoimavaltaisesta kunnossapidosta ja valvonnasta.
 
Ratavartijan talon omistaa nykyisin Metsähallitus. Kohde ei ole avoinna yleisölle.
 
 

Punahussila

Punahussilaksi kutsuttu, Valtionhotellin pihapiirissä sijaitseva paanuilla vuorattu talo on entinen pohjoinen metsänvartijan virkatalo. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennus ja talousrakennus. Talo sijaitsee valtionhotellin koillispuolella mäntypuuvaltaisen harjun rinteellä.
 
Rakennus on hirsirunkoinen ja perustettu harkkokiville. Julkisivu on vuorattu paanuilla. Harjakatto on katettu sementtitiilillä. Itäsivulla on satulakattoinen avokuisti. Ikkunat ovat T-ikkunat ja kuusiruutuiset, yläosan ruuduissa on vinoristikot. Ikkunapuitteet ovat vihreät. Päätykolmio on pystypaneelia ja paneloinnin alaosassa on hammaslista. Rakennuksen pääväri on punainen, ovien ja ikkunoiden vuorilaudat, nurkkalaudat, seinien leveät alalistat ja päätykolmiot ovat valkoiset. Rakennus edustaa ns. nikkarityyliä.
 
Punahussilan omistaa nykyisin Metsähallitus. Kohde ei ole avoinna yleisölle.
 

Palovartija

Entinen metsänvartijan ja palovartijan talo vuodelta 1845. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennuksen lisäksi entinen navetta-ulkorakennus sekä sauna. Hirsirunkoinen asuinrakennus on perustettu luonnonkiville, jotka on myöhemmin peitetty laastilla. Julkisivu on vuorattu vaakaponttilaudoituksella ja satulakatto katettu huovalla. Talo on peruskorjattu vuonna 1965 ja rakennusta on remontoitu perusteellisesti uudelleen vuonna 2005.
 
Palovartijan talon omistaa nykyisin Metsähallitus. Kohde ei ole avoinna yleisölle.